Eilen R4 oli kisaamassa Riihimäellä Mikropolix-uinneissa kuuden uimarin joukkueella. Kisat olivat pienen hallin mittakaavaan suuret: 500 uimaria ja 1500 starttia. Päivän aikana saatiin tottua ruuhkiin, kuumuuteen ja odotteluun. Verryttelymahdollisuuksia ei pahemmin ollut, joten lämmittelyt lajeja varten jouduttiin hoitamaan pääasiassa ulkona. Hallissa sisällä oli lähes mahdotonta olla huonon ilman ja ihmismäärän takia. Olosuhteisiin nähden kisat menivät kuitenkin koko ryhmän osalta hienosti, ja kaikki epäonnistumiset olivatkin täysin olosuhteista johtuvia. 18:sta startista 11 oli ennätyksiä ja 3 aivan ennätyksen kylkeen uituja. Osa ennätyksistä oli ehdottomasti huikeita: Janin 400 metrin vapaauinti parani 1,5 minuuttia ja 100 metrin vapaauinti alitti vihdoin 1.10 rajapyykin; Adan molempien lajien tulokset olivat komeita parannuksia, joista 50 metrin rintauinti riitti seitsemänteen sijaan vuotta vanhempien sarjassa; Linda päivitti 100 metrin vapaauinnin aikaan 1.11 ja Markuksen perhosuinnista lähti huimat 4 sekuntia. Uimareilta nähtiin onnellisia hymyjä, ja myös valmentajan kelpasi hymyillä uintien jälkeen. Alkukauden kisoihin verrattuna tekeminen on parantunut huomattavasti erityisesti uintitekniikoiden osalta. Eniten kehitettävää on liu'uissa ja pintaantuloissa. Kisat kuitenkin osoittivat, että uintitekniikan eteen tehty työ on ehdottomasti kannattanut. Kisoissa pärjänneet uimarit ovat ehdottomasti ansainneet kehityksensä, sillä he ovat koko syksyn ajan tehneet ahkerasti töitä. Hienoa oli myös, että moni uimari uskaltautui matkoille, joiden uiminen on ollut aikaisemmin pelottavaa. Näiltä matkoilta jäikin varmasti hyviä kokemuksia. Kokonaisuudessaan kisoista jäi ainakin valmentajalle hyvä fiilis!
Kun harjoitellaan ryhmässä, hyvä ryhmähenki on iso osa harjoituksien tunnelmaa ja uimareiden motivaatiota. Se on innostavan ja mutkattomasti toimivan ryhmän edellytys. On mukava tulla treenaamaan, kun on kiva ryhmä, jossa kannustetaan toisia ja tullaan toimeen keskenään. Ryhmähenkeä edistää yhtenäinen porukka, kova motivaatio ja usko omaan itseen ja omaan ryhmään. Yhteinen tavoite ja positiivinen mieli rakentavat ryhmähenkeä. On tärkeää omata halua ja kykyä arvostaa muita sekä yksilöinä että ryhmän jäseninä. Jokaisella tulee olla paikkansa ryhmässä. Huumori auttaa monellakin elämän alueella ja on varmasti yksi tärkeimpiä asioita hyvässä ryhmähengessä. Kovistakin haasteista ja epäonnistumisista selvitään paljon paremmin, kun jaksaa nauraa itselleen ja positiivisella tavalla myös muille.
Positiivinen suhtautuminen kaikkiin ryhmän jäseniin voi joskus olla haasteellista saavuttaa. Ryhmä muodostuu yksilöistä ja joskus yksilöiden toimintatapojen ja luonteiden erot voivat olla suuriakin. Ongelmatilanteissa tulee olla avoin ja puhua riidat halki heti alkuunsa. Jokaisella on välillä huonoja päiviä, jolloin muiden käyttäytyminen voi ärsyttää, ja halu purkaa omaa oloa muihin on suuri. Ryhmässä toimiessa ei voi kuitenkaan mennä oman pään mukaan, vaan on ehdotonta kunnioittaa muita.
Tärkeää on myös muistaa, miten suhtautua muiden onnistumisiin ja epäonnistumisiin. Kateus muiden pärjäämisestä ei ole syy olla heille ilkeä, päinvastoin. Toisten onnistumisesta kannattaa pyrkiä olemaan iloinen, ja on kohteliasta onnittella pärjäämisestä. Myöskään kaverin epäonnistuminen ei oikeuta ilkeisiin kommentteihin. "Hei mä voitin sut" ja "miten sulla noin huonosti meni" satuttavat toista paljon enemmän kuin voi uskoa.
Ryhmähenki vaikuttaa yksilöihin ja heidän motivaatioonsa. Porukasta ulkopuolelle jääneelle ei ole helppoa tulla treeneihin, vaikka harrastus itse olisi kuinka rakas. Miettikää siis, miten käyttäydytte muita kohtaan. En halua ryhmässäni yhtäkään lopettamispäätöstä siitä syystä, että ryhmässä ei ole hyvä olla.
Ryhmähengen tekee haasteelliseksii vielä se, että treenejä on paljon ja porukka on tosi paljon yhdessä. Siinä tullaan kovin tutuiksi ja uskalletaan näyttää tunteetkin muille. Jos ei ole avoimuutta, kykyä puhua asioista niin vaikeuksia tulee. Hyvää tuossa tilanteessa oli ehdottomasti se, että havaitsit tilanteen. Pystyit siihen ottamaan heti kantaa. Ja kun tunteet jäähtyy sitä voi varmasti paremmin käsitellä. Tunteiden vallassa ne sammakotkin kun karkaa vähän kaikilta suusta. Vaikeaa on jos ei valmentaja pääse asioihin kiinni tai hänt jopa mielistellään ja peiteillään asioita. Surullisia ovat kaikki ikävät seläntakanapuhumiset. Pahimmillaan ei edes valmentaja tiedä mistä oikeasti on kysymys. Hyvässä vuorovaikutuksessa ja porukassa kun pätee ne yksinkertaiset asiat: Kysy tai kerro toiselle missä oikeesti on kysymys, selvitä väärinkäsitykset, älä ikinä haudo asioita yksin äläkä juorua seläntäkana. Kun törmäät juoruihin, ole vahva ja katkaise niiltä siivet, tarkista niiden oikeudenmukaisuus.Toki noi ovat niitä parhaita keinoja mädättää ilmapiiri, jos haluaa....
VastaaPoista