Minulla ei ollut oikeastaan mitään odotuksia kisaa varten. Syksyn pääkisojen jälkeen olimme uineet pääasiassa tekniikkajuttuja, viettäneet rentoa joululomaa, sekä aloittaneet kauden tekniikalla ja testeillä. Koska mitään varsinaista kisavalmistautumista ei tehty (nopeustreeniä lukuunottamatta), en uskaltanut toivoa ennätyksiä tai huippu-uinteja. Lepo oli kuitenkin tehnyt tehtävänsä ja kisat menivät kaikkien osalta loistavasti. Ajattelin siis kirjoittaa kisapäivästämme hieman yksityiskohtaisempaa kuvausta.
11 uimarin tiimimme lähti matkaan aamulla klo 7. Kuskeiksi oli ilmoittautunut ihanan paljon innokkaita vanhempia, joiden autoilla pääsimme turvallisesti kisapaikalle. Verryttelyaika Espoonlahden uimahallissa alkoi 8.30. Silloin pääsimme kokeilemaan kisa-allasta ja muutama uimari pääsi ensimmäistä kertaa kokeilemaan 50 metrin rataa. Monen uimarin suusta tuli kommentti, että allas on hirveän pitkä.
Kisoissa uitiin kaksi jaksoa. Aamujaksossa kilpaileminen alkoi meidän ryhmämme osalta tyttöjen sadan metrin vapaauinnista, jossa oli mukana kolme R4:n tyttöä. Heistä kaksi kilpaili ensimmäistä kertaa kotihallin ulkopuolella. Molemmat kuitenkin uivat todella hyvät ajat - varsinkin ensimmäisiksi kunnon kisauinneikseen. Myös R4:n kolmas osallistuja ui hienosti: ennätys parani viisi sekuntia.
Päivän ehdottomiin kohokohtiin kuului poikien 100 metrin vapaauinti, jossa oli mukana viisi R4-ryhmän poikaa. Kaikki pojat paransivat ennätyksiään useita sekunteja. Etenkin kolme hieman vilkkaampaa tapausta yllättivät valmentajan totaalisesti yli viiden sekunnin parannuksillaan. Heillä kaikilla on ollut todella paljon ongelmia oppia tekniikoita ja saada motivaatiota harjoitteluun, joten tämä uinti nosti heidät aivan uudelle tasolle.
Seuraavaksi oli vuorossa 100 metrin selkäuinteja, joissa oli mukana yhteensä seitsemän ryhmämme uimaria. Lähes kaikilla pitkä allas tuotti ongelmia, sillä selällään uidessa allas tuntuu loputtomalta. Uinneista näkyi selkeästi, että uimarit olivat hieman hukassa ja erityisesti päätyyn meno pelotti. Puolivälissä allasta alettiin katsella että milloin se pääty oikein tulee. Kun se sitten vihdoin tuli, ei tiedettykään mitä tehdä. Siitä huolimatta kuusi seitsemästä uinnista oli ennätyksiä.
Aamujakson viimeisessä lajissa, 200 metrin vapaauinnissa, oli mukana yksi ryhmämme poika. Säästöpossumaisesta vauhdinjaosta huolimatta hän paransi ennätystään sekunnin. Muistakaa uimarit, että rohkeus on tärkeää kun haetaan hyviä suorituksia!
Aamujakson ja iltajakson välissä olevalla tauolla kävimme syömässä uimahallin kahviosta varaamaamme ruokaa: spagettia ja jauhelihakastiketta. Pääsin nalkuttamaan muutamalle R4:n tytölle syömisestä, kun lautaselle ilmestyi hiiren aterian kokoinen annos. Muutaman kehotuksen jälkeen ruokaa haettiin kuitenkin toinen lautasellinen.
Iltajakson verryttelyaika alkoi klo 15.30 ja kisa 16.30. Ensimmäisenä lajina oli poikien 100 metrin rintauinti, jossa ui kaksi R4:n poikaa. Kumpikaan ei yltänyt aivan ennätykseen, mutta lajissa nähtiin teknisesti hyvät suoritukset. Tyttöjen puolella samassa lajissa olikin sitten kovempi meno, kun kaksi R4:n tyttöä uusi reippaasti ennätyslukemiaan. 12-vuotiaat tytöt tavoittelevat lajissa Rollo-aikarajoja, jotka on tavoitteena rikkoa toukokuun loppuun mennessä. Toinen tytöistä jäi rajasta vain 0.07 sekunnin päähän.
Seuraavaksi nähtiin R4-ryhmälle historiallinen hetki, kun eräs pojista ui 200 metriä sekauintia ensimmäisenä lajin koskaan uineena ryhmäläisenä. Uinti oli todella kaunista katsottavaa ja teknisesti päivän parhaita suorituksia. Myös ajallisesti uinti oli hyvä, varsinkin ensimmäiseksi kerraksi.
Päivän parhaat sijoitukset nappasivat pienet tyttörintauimarimme 50 metrin matkalla. Toinen tytöistä sijoittui lajissa kolmanneksi, ja onnellinen mitalisti myös kohensi ennätystään huimat kaksi sekuntia. Toinen sijoittui kuudenneksi, myös hän upealla ennätyksellään.
Kello oli yli kahdeksan, kun R4:n uimarit uivat viimeisiä lajejaan. Vaikka pitkän päivän aiheuttama väsymys alkoi jo painaa, vielä 100 metrin perhosuinnissa ja 50 metrin vapaauinneissa nähtiin komeat ennätykset. Valitettavasti päivää vielä lisää venytti toimitsijoiden sähläys ja virheellinen palkintojenjako. Siinä nähtiin, että edes isojen seurojen järjestämät kisat eivät suju täydellisesti. Tämän episodin jälkeen pääsimme kuitenkin vihdoin lähtemään kotiin - ei siellä reissussa oltukaan kuin yli 15 tuntia!
Kisapäivä oli todella onnistunut oikeastaan kaikin puolin. Tekninen suorittaminen on parantunut kaikilla huomattavasti, ja se näkyy myös ajoissa. Kilpailuissa osattiin myös toimia paljon paremmin kuin aikaisemmin. Vaikka rohkeus vielä puuttuu ja pitkän radan kokemusta tarvitaan lisää, tämä oli mahtava aloitus kevään kisakaudelle!
 |
| Mitalistimme palkintojenjaossa. |
