Treenipäiväkirjan teko auttaa uimaria miettimään omaa harjoitteluaan ja kehittymisensä syitä. Aikoina, jolloin ennätykset paranevat huimasti, voi treenipäiväkirjasta katsoa miten siinä kohtaa treenattiin. Kun taas kehitystä ei tule millään, voi päiväkirjasta seurata, mitä on tehty väärin. Lisäksi uimari oppii löytämään treenaamisesta omat suosikkijuttunsa, sekä vähemmän mieluisat jutut. Uimari siis oppii treenipäiväkirjan avulla itsestään, ja voi kehittää itsensä paremmaksi urheilijaksi.
Lueskelin viime viikolla R4:n uimarien treenipäiväkirjoja.
Jokainen oli tehnyt päiväkirjan omalla tyylillään, kuka laiskemmin ja kuka
ahkerammin, kuka tietokoneella taulukkoon ja kuka käsin monilla eri väreillä.
Osa oli tehnyt juuri minimivaatimusten mukaan, osalla oli jopa sivun mittaisia
tekstejä jokaisesta harjoituksesta. Pidemmistä teksteistä oli todella hauska
lukea uimareiden kokemuksia harjoituksista, siitä mikä oli ollut kivaa ja mikä
tylsää, mikä raskasta ja mikä kevyttä. Moni oli myös kirjoittanut, mitä
harjoituksissa tapahtui uinnin lisäksi, kuten valmentajan huudosta tai
uimareiden pelleilyistä. Sellaiset jutut naurattivat enemmän kuin paraskin
vitsikirja. Monen uimarin treenipäiväkirjassa näkyi myös hänen motivoitumisensa
harjoitteluun ja kiinnostuksensa lajia kohtaan.
Ehdoton kohokohta treenipäiväkirjojen läpikäymisessä oli
tänä vuonna 12 vuotta täyttävän uimaritytön päiväkirja. Hän oli aloittanut
kirjoittamisen jo viime elokuussa, kun muiden päiväkirjat alkoivat tämän vuoden
tammikuusta. Kaikista treeneistä oli kirjoitettu vähintäänkin puolen sivun
mittainen teksti, useimmista jopa koko sivu. Minimivaatimusten lisäksi
päiväkirjasta löytyi lähes kaikki treenissä tehdyt asiat, uimarin omia
fiiliksiä, sekä muita treenin tapahtumia. Myös kisareissuilta oli tarkkoja
analyyseja. Tämä uimari osoitti aivan mieletöntä motivaatiota ja innokkuutta,
sekä vastuuta omasta harjoittelustaan. Näitä ominaisuuksia löytyy harvalta
vanhemmaltakaan urheilijalta.
