IKM-karsinnat

Lauantai ja sunnuntai vietettiin Hämeenlinnan uimahallissa Ikäkausimestaruusuintien karsintojen merkeissä. Kyseessä on siis alle 15-vuotiaiden tyttöjen ja alle 16-vuotiaiden poikien Suomen mestaruuskilpailujen karsinnat. Kisat uitiin samaan aikaan seitsemällä paikkakunnalla, tulokset lyötiin yhteen, ja jokaisen ikäsarjan 16 parasta pääsee kisaamaan finaaleihin joulukuun puolivälissä.
     Kilpailut olivat R4:n syyskauden pääkisat, joihin oli valmistauduttu aiemmin mainitulla tehotreeniviikolla ja kevyellä treeniviikolla, johon kuului mm. käännösten, starttien ja tekniikan harjoittelua, nopeutta, venyttelyä ja rentoutusharjoitus. Tehty työ johti upeisiin tuloksiin: uinneista 90% oli ennätyksiä.
     Kilpailut uitiin neljässä jaksossa. Lauantaiaamuna ryhmän ensimmäiset uimarit saapuivat paikalle jo puoli yhdeksän, jolloin aloitettiin kuivaverryttelyllä ja tämän jälkeen allasverralla. R4:n kisan avasi 11-12-vuotiaiden tyttöjen ja 12-13-vuotiaiden poikien 100 metrin vapaauinti, jossa oli mukana seitsemän ryhmäläistä. Yhtä uimaria lukuun ottamatta kaikki paransivat ennätyksiään 2-7 sekuntia. Tämän ennätystehtailun jälkeen ryhmän vanhin poika urakoi 800 metrin vapaauinnin, jossa hän jäi hieman viime viikonloppuna uidusta ennätyksestään. Ajalla kuitenkin irtosi 14-vuotiaiden poikien 39. sija koko valtakunnan tuloksissa. Kisajakson viimeiset startit ryhmän osalta olivat 11-12-vuotiaiden tyttöjen ja 12-13-vuotiaiden poikien 100 metrin rintauinti, johon osallistui neljän ryhmän uimaria. Ennätykset kohenivat jokaisella 3-4 sekuntia, ja tyttöjen uinnit lähentelivät Rollo-rajoja, eli kesällä uitavien pikku-uimareiden SM-kisojen aikarajoja.
     Lauantain iltajakson aloitti poikien osalta 14-vuotiaiden 200 metrin rintauinti, jossa R4:n ainoa osallistuja kiristi ennätyksestään pois huimat viisi sekuntia. Loput uimarit saapuivat paikalle kuuden aikoihin, ja vasta hieman ennen iltakahdeksaa päästiin seuraamaan ryhmän seuraavia uinteja. Poikien 100 metrin vapaauinnissa 14-vuotiaat ryhmäläiset kohentelivat ennätyksiään piristäviin lukemiin: toinen alitti ensimmäistä kertaa 1.20:n rajapyykin, toinen nipisti ennätyksestään 2 sekuntia hurjastelemalla aikaan 1.07,85. Onnellinen hymy irtosi kummankin uimarin - sekä valmentajan - kasvoilta, kun ajat pamahtivat tauluun. Perhosuinteja aloitettiin hyvällä fiiliksellä. 12-vuotiaiden tyttöjen 100 metrin perhosuintiin osallistunut nelosryhmäläinen teki uskomattoman ennätysparannuksen pudottamalla ajastaan 10 sekuntia, huolimatta vuotavista uimalaseista. 50-metrin perhosuinnissa 11-vuotias nelosryhmän tyttö ui Rollo-rajan ali parantamalla ennätystään kuusi sekuntia. Myös 12-vuotiaat pojat uivat samalla matkalla hienosti: toinen ennätyksen ja toinen aivan ennätyksen viereen. Ryhmän ainoa vanhempien tyttöjen sarjaan osallistunut uimari ui kisojen ensimmäisen lajinsa (100 metriä rintauintia) parantaen ennätystään yli sekunnilla. Kisajakso päättyi viestiin, jossa eräs nelosryhmäläinen sai ensimmäisen viestiuintikokemuksensa.
     Toinen kisapäivä starttasi sunnuntaina verryttelyajan alkaessa 8.50. Kaikki ryhmästä paikalle saapuneet seitsemän uimaria tähtäsivät selkäuintimatkoille: kolme poikaa 12-13-vuotiaiden sadalle metrille, kolme tyttöä 11-12-vuotiaiden sataselle ja yksi poika 14-vuotiaiden 200-metriselle. Nuorempien poikien ja tyttöjen satasilla neljä uimaria ui lajin ensimmäistä kertaa ylittäen valmentajan odotukset reippaasti. Tyttöjen sarjan kolmas uimari paransi ennätystään viisi sekuntia. Poikien sarjassa upea uinti nähtiin kolmannelta lajiin osallistuneelta uimarilta: ennätys parani kymmenen sekuntia! Myös 200 metrin selkäuinnissa ennätyksestä lähti kuusi sekuntia, kun tekniikka ja uskallus saatiin odotetulla tasolle.
     Kilpailujen viimeisessä jaksossa oli ryhmästä enää viisi uimaria, joista kaksi osallistui pelkkiin viesteihin. Jakson kolme henkilökohtaista starttia menivät kuitenkin upeasti. 14-vuotiaiden poikien 200 metrin vapaauinnissa alitettiin ensimmäistä kertaa 2.30, saman sarjan 100 metrin rintauinti yllätti uimarin ja valmentajan upealla kymmenen sekunnin parannuksella ja 1.30 alituksella, ja 14-vuotiaiden tyttöjen 100 metrin vapaauinnissa tauluun pamahti huima lukema 1.08,92. Kilpailut päättyivät viesteihin, joissa kokemusta haki yhteensä kolme ryhmän uimaria.

Kilpailut olivat valmentajan näkökulmasta menestys. Valtavia ennätysparannuksia tuli lähes kaikissa starteissa, ryhmään saatiin uusi Rollo-rajan alitus, moni uimari pääsi aivan rajojen lähelle, ja uimarien tekniikat, tekeminen ja asenne olivat roimasti parempia kuin aikaisemmin. Vaikka parannettavaa löytyi vielä kestävyyspuolelta sekä käännösten ja liukujen osalta, uimarit ylittivät kaikki mahdolliset odotukset. Muutama ennätyksestä jääminen selittyi lähinnä vähäisellä harjoittelulla, sekä viimeisen viikon lyhyelle kisamatkalle valmistavalla treenillä. Tästä on kuitenkin hyvä jatkaa uuteen kauteen, ja varmasti sekä uimareilla että valmentajalla on yhä suurempi motivaatio tehdä töitä yhtä hyvin jatkossakin. Kiitos kaikille uimareille, teistä saa olla ylpeä!

       

Kilpailuissa toimiminen

Vuosi sitten olin ryhmäni valmentajana vastaavissa kisoissa kuin mitkä ensi viikonloppuna ovat edessä. Kyseisistä kisoista on jäänyt mieleen kahden uimarini sähläys. joka kyseisellä hetkellä nolotti ja itketti sekä minua että uimareita, mutta joka on myöhemmin naurattanut. Pojat starttasivat samassa erässä vierekkäisillä radoilla. Ensimmäiset vihellykset tulivat ja pojat kiipesivät jakkaroille. Lähetyksessä kuitenkin tapahtui jokin virhe, ja uimarit pyydettiin alas jakkaroilta. Toinen uimareistani kuitenkin innokkaasti hyppäsi veteen ja lähti uimaan, ja tottakai kaverin piti ottaa mallia. Kilpailun toimitsijat yrittivät pysäyttää pojat pudottamalla varaslähtököyden altaaseen, mutta pojat näppärästi sukelsivat köyden ali ja jatkoivat matkaansa. Molemmat hylättiin kilpailujen viivyttämisestä. Samoissa kisoissa joku uimareista taisi myöhästyä lajistaan, ja muutama muukin tuli hylätyksi.

Tässä pääkisojen ovella ajattelin kirjoittaa kilpailuissa toimimisesta. Kilpailupäivän aikana tehdyt asiat ovat isossa osassa kisasuorituksen kannalta. Ylimääräiset sähläykset on helppo välttää, kun tietää miten toimia ja miten yltää parhaaseen mahdolliseen suoritukseen.
     Kisasuoritusta varten tärkeintä on hyvä kisaverra. Ennen kisan alkua on altaassa verryttelyaika, jonka aikana uimari tekee altaassa verryttelyt ja lämmittelyt suoritustaan varten. Lisäksi kilpailun aikana on käytössä verryttelyallas samaan tarkoitukseen. Hyvän kisaverran kesto on vähintään 20 minuuttia, ja altaasta noustaan aikaisintaan tunti ennen kisauintia. Altaaseen voi (ja täytyy) mennä tekemään verraa useampia kertoja, jos lajien välillä on pitkä aika. Kisasuorituksen jälkeen tehdään altaassa hyvä loppuverryttely.
     Kisaverran aikana on tarkoitus herätellä vartalo kisasuoritusta varten. Avataan keuhkot, herätellään jalat potkujen avulla, haetaan hyvää uintitekniikkaa ja kokeillaan startteja ja käännöksiä. Lisäksi kisaverraan kuuluu kovaa uintia kisalajista riippuen. 50-metrisiä varten riittää nopeusharjoitteiden tekeminen, mutta ennen pidempää kisamatkaa täytyy nostaa hapot ylös kovan uinnin avulla. Verryttelyssä nostetut hapot auttavat sietämään happoja myös kisalajissa.
     Altaassa tehdyn kisaverran lisäksi tehdään kuivalla maalla lämmittelyä. Ennen allasverraa haetaan lämpö päälle pyörittelyjen, nopeiden venytyksien ja räjähtävien kuntopiiriliikkeiden avulla. Jotta lämpö pysyy yllä kisasuoritukseen asti, on allasverran jälkeen jatkettava kuivalla pyörittelyjä ja ravisteluja. Vielä starttijakkaran takanakin uimarit herättelevät vartaloaan tällä tavalla. Lämmön ylläpitämiseen kuuluu myös riittävän lämmin pukeutuminen.

Verra-altaassa on usein ahdasta. Jotta verryttelyn saa tehtyä, on otettava oma tilansa ja oltava hieman itsekäskin.

 

     Kun uimahallin kosteaan ilmaan kerääntyy suuri määrä ihmisiä, hallissa on todella huono ilma. Pitkä altaalla vietetty aika johtaa väsyneeseen oloon, joka ei lupaa hyvää kisasuoritukselle. Kisapäivän aikana täytyy siis käydä paljon ulkona ja viettää aikaa tiloissa, joissa ilma on parempi. Myös lepo on tärkeää kisapäivän aikana. Jos lajien väliset tauot riehuu kavereiden kanssa, ei jaksa panostaa täysillä kisaan.
     Nesteytys kisapäivän aikana on ehdottoman tärkeää. Vesipullon pitää kulkea mukana koko ajan, sillä keho haihduttaa runsaasti nestettä kuumassa ilmassa ja urheillessa. Lisäksi kannattaa juoda urheilu- ja palautusjuomia, jotka nostavat energiatasoa ja nopeuttavat lajeista palautumista. Energiatason ylläpitämisessä ja palautumista olennaista on myös syöminen. Evästä tulee olla kisoissa riittävästi, ettei nälkä pääse yllättämään tai energiataso laskemaan. Ähkyksi itseään ei kuitenkaan saa syödä. Hyvää kisaevästä ovat mm. proteiini- ja energiapatukat, hedelmät, leivät, jogurtit, rahkat, piltit, ja pitkänä kisapäivänä esim. pastasalaatti. Isompi ateria kannattaa syödä n. 2 tuntia ennen kisasuoritusta, pieniä välipaloja voi syödä lähempänäkin lajia.
     Miten sitten olla oikeaan aikaan oikeassa paikassa? Kilpailuihin tehdään arvioitu aikataulu lajien alkamisajoista. Aikatauluja seuraamalla tietää suunnilleen, milloin oma kisasuoritus on. Tämän perusteella on myös arvioitava, milloin mennä tekemään verraa ja milloin on hyvä aika syödä. Kisan kulku saattaa kuitenkin heittää aikatauluarviosta, joten kisaa itseään on myös seurattava. Ennen kisasuoritusta uimarit kootaan keräilypaikalla yhteen erä- ja ratajärjestykseen. Keräilypaikalla on oltava ajoissa ennen omaa lajia. Oma erä ja rata on helppo selvittää etukäteen lähtölistoista. Keräilypaikalla on hyvä tehdä myös viime hetken kuivaverryttelyä.
     Koko kisapäivän aikana tulee muistaa, että siellä ollaan omia kisasuorituksia varten. On siis tärkeää keskittyä omaan uintiin ja tekemiseen, ja toimia niiden parhaaksi, mutta myös kunnioittaa muiden uimareiden uinteja. Kisasuorituksen aikana pyritään tekemään parhaansa, sitten nähdään mihin se riittää.



Kuvat WeHeartIt.

        

Kotileirin jälkeen

Viimeisen viikon ajan on pitänyt kiirettä valmennuspuuhissa, kun R4 on vetänyt viimeistä kovaa viikkoa ennen kauden pääkisoja. Saimme viikon ajaksi lisää allastilaa, joten pidimme ns. kotileirin. Lauantaista torstaihin treenejä pidettiin seitsemän, ja kaikki treenit olivat puoli tuntia normaalia pidempiä. Ylimääräisiä treenitunteja tuli siis kuuden päivän aikana 7. Lisäksi ryhmä sai katsella minua kuivatreenivalmentajana - yleensä kuivatreeneistä vastaa toinen ohjaaja.
     Lauantaina vedettiin kaksi harjoitusta. Aamulla keskityttiin tekniikan hakemiseen ja otettiin hieman nopeusjuttuja, sekä uitiin matkaa. Illalla kokeiltiin erilaisilla välineillä uimista: donitsilla, joka tuo suuren vastuksen uintiin, ja monolla, joka toimii delfiinipotkuissa ikäänkuin pyrstönä. Lisäksi uitiin hieman II-tehoaluetta. Isompien uimareiden kanssa käytiin kuntosalilla opettelemassa liikkeitä ja tekemässä muutama pitkä sarja pienillä painoilla.
     Sunnuntaista tiistaihin treenit sisälsivät 2-3 kilometriä tehoalueita, eli kovaa uintia. Kovan vauhdin ja pitkän matkan yhdistelmä teki harjoituksista kaikille todella raskaita, kuluttavia ja haastavia. Suurimmalle osalle treenit olivat tähän mennessä uintiuran kovimpia.
     Keskiviikkona uitiin kellon kanssa kisavauhtia erilaisia matkoja väliltä 50-400m. Torstaina harjoiteltiin 200 ja 100 metrin uimista pätkissä, ja yhteenlasketut ajat olivat monella huikeita ennätyksiä.

Viikko oli mielestäni suurimmaksi osaksi todella onnistunut. Tässä kokoamiani hyviä ja huonoja asioita viikon ajalta:
     +     Kilometrejä kärjellä yli 20, mikä on reilusti enemmän kuin yleensä.
     +     Reilusti tehoja, jotka kehittävät vauhtikestävyyttä.
     +     Lähes kaikki käyneet harjoituksissa normaalia aktiivisemmin.
     +     Opittu uimaan kovaa myös pidempiä matkoja --> uskalletaan kisoissakin enemmän.
     +     Treeneihin saatiin yksilöllisyyttä, kun uimarit uivat omia kisalajejaan.
     +     Asenne on parantunut huomattavasti lähes kaikilla. Treeneissä ei valiteta, ollaan positiivisia, tehdään kunnolla ja yritetään kaikkensa. Etenkin ryhmän nuoremmat uimarit yllättivät ylittämällä itsensä kerta toisensa jälkeen. Nuorempien uimarien into oli huikeaa!
     +     Kuivatreeneissä vaihtelua normaliin verrattuna.
     +     Ollaan kunnossa pääkisoja varten. Kevyellä viikolla saadaan vielä nopeus ja herkkyys esiin.
     -      Osalla väsymys iskenyt. Saadaan kuitenkin korjattua kevyellä viikolla.
     -      Osalla paikkojen kipeytyminen. Saadaan kuitenkin korjattua kevyellä viikolla ja venyttelyllä.

Viimeisellä viikolla ennen pääkisoja keskitytään herkistelyyn ja lepoon. Huomenna uidaan vielä HäUS GP, uimaseuran sisäinen kisa, jossa uimarit uivat muutaman lyhyen lajin. Tämän jälkeen treenit sisältävät höntsäilyä, nopeutta, venyttelyä, tekniikkaharjoittelua (myös käännökset, startit, liu'ut) ja rentoutusharjoituksen. Tällä hetkellä näyttää erittäin hyvältä pääkisoja varten, nyt vain toivotaan että viimeinenkin viikko menee nappiin!

Kuva WeHeartIt.

Kehonhuolto ja palautuminen

Fyysinen harjoitus tai kilpailu on kuluttava tilanne, joka järkyttää aina elimistön tasapainotilaa. Urheilija on harjoituksen jälkeen huonommassa kunnossa kuin sen alussa. Harjoittelun tavoitteena on, että palautumisen aikana tilanne korjautuu ja lähtötaso nousee ylemmäs kuin mitä se aiemmin oli. Harjoitusten välisenä palautumisaikana elimistö siis sopeutuu harjoitusärsykkeeseen ja harjoituksen kohteena ollut ominaisuus kehittyy. Usein kuuleekin sanottavan, että levossa kehittyy. Kunnon kehittymisen kannalta palautumisjakson aikana tehdyt toimenpiteet ovat ensiarvoisen tärkeitä. Näitä toimenpiteitä kutsutaan kehonhuolloksi.
     Parantuva suorituskyky edellyttää tasapainoa huollon ja kuormituksen välillä. Esimerkiksi harjoittelun rytmitys tulee suunnitella niin, että kovat harjoitukset ja harjoitusjaksot tarjoavat elimistölle kehittymisen kannalta riittäviä harjoitusärsykkeitä, ja kevyet harjoitukset ja harjoitusjaksot mahdollistavat elimistön palautumisen ja sitä kautta kehittymisen.

Kehonhuoltoon kuuluu monia eri toimenpiteitä:
     - Harjoitukseen kuuluvat alku- ja loppuverryttelyt ovat tärkeitä palautumisen, mutta myös harjoittelun tuloksellisuuden ja urheilijan terveyden kannalta. Alkuverryttely valmistaa ja aktivoi elimistön tulevaa rasitusta varten. Loppuverryttely rauhoittaa ja huoltaa elimistöä, poistaa kuona-aineet, palauttaa lihakset lepopituuteen ja valmistaa seuraavaan harjoitukseen.
     - Palauttavat harjoitteet edistävät kehon palautumista suorituksesta. Pienitehoinen lihastyö lisää verenkiertoa lihaksissa. Tämä puolestaan edesauttaa aineenvaihduntatuotteiden, esimerkiksi maitohapon poistumista elimistöstä. Palauttava harjoite voi olla esimerkiksi kävelylenkki tai liikkuvuusharjoite.
     - Unen määrällä ja säännöllisyydellä on suuri merkitys palautumisen kannalta. Tietyissä unen vaiheissa erittyy rakentavia hormoneja, jotka ovat tehokkain keino palauttaa energiavarastoja ja korjata lihaksiston kudosvaurioita. Myös hermoston palautuminen vaatii säännöllistä unta. Väsyneenä harjoittelu lisää loukkaantumisriskiä. Unen määrä kasvavalla ja urheilevalla nuorella tulisi olla yli 8 tuntia yössä.
     - Harjoittelua edeltävä, sen aikainen ja sen jälkeinen ravinto vaikuttaa osaltaan palautumisnopeuteen ja suorituskyvyn kehittymiseen. Kuormituksesta palautuminen vaatii energiaa ja rakennusaineita.
     - Venyttelyn tarkoituksena on palauttaa rasituksen jälkeen supistuneeseen tilaan jäänyt lihas takaisin lepopituuteensa. Venyttely pienentää loukkaantumisriskiä, nopeuttaa palautumista, kasvattaa suorituskykyä, lisää liikkuvuutta ja notkeutta, sekä rentouttaa. Venyttelyä voi tehdä ennen treeniä osana lämmittelyä, treenin jälkeen osana loppuverryttelyä, sekä itsenäisenä palauttavana ja liikkuvuutta kehittävänä harjoituksena. Venyttelyn lisäksi liikkuvuuden lisäämiseen löytyy omanlaisiaan liikkuvuusharjoitteita.
     - Urheilijan jumiin mennyt keho ei välttämättä aukea omin keinoin. Koulutetut urheiluhierojat voivat olla ratkaisu pahojen jumien avaamiseen.

Lupailin ryhmälleni heidän omatoimisia venyttelytreenejään varten ohjeita venyttelyliikkeistä, joten tässä tulee.

Huh mikä viikonloppu!

Taas yksi uinnin parissa vietetty viikonloppu on päättymässä. Nyt siis vuorossa eilisten kisojen puintia, sekä pohdintaa ryhmähengen tärkeydestä.

Eilen R4 oli kisaamassa Riihimäellä Mikropolix-uinneissa kuuden uimarin joukkueella. Kisat olivat pienen hallin mittakaavaan suuret: 500 uimaria ja 1500 starttia. Päivän aikana saatiin tottua ruuhkiin, kuumuuteen ja odotteluun. Verryttelymahdollisuuksia ei pahemmin ollut, joten lämmittelyt lajeja varten jouduttiin hoitamaan pääasiassa ulkona. Hallissa sisällä oli lähes mahdotonta olla huonon ilman ja ihmismäärän takia. Olosuhteisiin nähden kisat menivät kuitenkin koko ryhmän osalta hienosti, ja kaikki epäonnistumiset olivatkin täysin olosuhteista johtuvia. 18:sta startista 11 oli ennätyksiä ja 3 aivan ennätyksen kylkeen uituja. Osa ennätyksistä oli ehdottomasti huikeita: Janin 400 metrin vapaauinti parani 1,5 minuuttia ja 100 metrin vapaauinti alitti vihdoin 1.10 rajapyykin; Adan molempien lajien tulokset olivat komeita parannuksia, joista 50 metrin rintauinti riitti seitsemänteen sijaan vuotta vanhempien sarjassa; Linda päivitti 100 metrin vapaauinnin aikaan 1.11 ja Markuksen perhosuinnista lähti huimat 4 sekuntia. Uimareilta nähtiin onnellisia hymyjä, ja myös valmentajan kelpasi hymyillä uintien jälkeen. Alkukauden kisoihin verrattuna tekeminen on parantunut huomattavasti erityisesti uintitekniikoiden osalta. Eniten kehitettävää on liu'uissa ja pintaantuloissa. Kisat kuitenkin osoittivat, että uintitekniikan eteen tehty työ on ehdottomasti kannattanut. Kisoissa pärjänneet uimarit ovat ehdottomasti ansainneet kehityksensä, sillä he ovat koko syksyn ajan tehneet ahkerasti töitä. Hienoa oli myös, että moni uimari uskaltautui matkoille, joiden uiminen on ollut aikaisemmin pelottavaa. Näiltä matkoilta jäikin varmasti hyviä kokemuksia. Kokonaisuudessaan kisoista jäi ainakin valmentajalle hyvä fiilis!

 

 

Tänään treeneissä kahden uimaripojan välille syntyi riitaa. Toinen pojista sitten lähti treeneistä kesken kaiken pois, mitään selittämättä. Hetken kuluttua pojan äiti tuli kertomaan, että hänen lapsensa sanoi lopettavansa uinnin, sillä koki tulleensa kiusatuksi.
     Kun harjoitellaan ryhmässä, hyvä ryhmähenki on iso osa harjoituksien tunnelmaa ja uimareiden motivaatiota. Se on innostavan ja mutkattomasti toimivan ryhmän edellytys. On mukava tulla treenaamaan, kun on kiva ryhmä, jossa kannustetaan toisia ja tullaan toimeen keskenään. Ryhmähenkeä edistää yhtenäinen porukka, kova motivaatio ja usko omaan itseen ja omaan ryhmään. Yhteinen tavoite ja positiivinen mieli rakentavat ryhmähenkeä. On tärkeää omata halua ja kykyä arvostaa muita sekä yksilöinä että ryhmän jäseninä. Jokaisella tulee olla paikkansa ryhmässä. Huumori auttaa monellakin elämän alueella ja on varmasti yksi tärkeimpiä asioita hyvässä ryhmähengessä. Kovistakin haasteista ja epäonnistumisista selvitään paljon paremmin, kun jaksaa nauraa itselleen ja positiivisella tavalla myös muille.
     Positiivinen suhtautuminen kaikkiin ryhmän jäseniin voi joskus olla haasteellista saavuttaa. Ryhmä muodostuu yksilöistä ja joskus yksilöiden toimintatapojen ja luonteiden erot voivat olla suuriakin. Ongelmatilanteissa tulee olla avoin ja puhua riidat halki heti alkuunsa. Jokaisella on välillä huonoja päiviä, jolloin muiden käyttäytyminen voi ärsyttää, ja halu purkaa omaa oloa muihin on suuri. Ryhmässä toimiessa ei voi kuitenkaan mennä oman pään mukaan, vaan on ehdotonta kunnioittaa muita.
     Tärkeää on myös muistaa, miten suhtautua muiden onnistumisiin ja epäonnistumisiin. Kateus muiden pärjäämisestä ei ole syy olla heille ilkeä, päinvastoin. Toisten onnistumisesta kannattaa pyrkiä olemaan iloinen, ja on kohteliasta onnittella pärjäämisestä. Myöskään kaverin epäonnistuminen ei oikeuta ilkeisiin kommentteihin. "Hei mä voitin sut" ja "miten sulla noin huonosti meni" satuttavat toista paljon enemmän kuin voi uskoa.
     Ryhmähenki vaikuttaa yksilöihin ja heidän motivaatioonsa. Porukasta ulkopuolelle jääneelle ei ole helppoa tulla treeneihin, vaikka harrastus itse olisi kuinka rakas. Miettikää siis, miten käyttäydytte muita kohtaan. En halua ryhmässäni yhtäkään lopettamispäätöstä siitä syystä, että ryhmässä ei ole hyvä olla.